Puheet 2008
Seta ry:n puheenjohtaja Juha Jokelan puhe Helsinki Pride-festivaalin puistojuhlassa 28.6.2008
Rakas Pride-väki,
On upeata nousta tälle lavalle puhumaan taas kerran. Tämä on kolmas ja näillä näkymin viimeinen kerta, kun puhun Pridessä Setan puheenjohtajana. Kuluneet viisi vuotta Setan hallituksessa ovat tarjonneet mahtavan näköalapaikan seurata ja linjata suomalaista sateenkaaripolitiikkaa. Jäähyväispuheiden aika ei ole vielä. Tänään keskitytään keskikesän Pride-juhlaan.
Olen useana vuotena korostanut puheessani seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden näkyväksi tekemistä. Mielestäni tämä on Pride-juhlan keskeisin sisältö. Näkyvyys on keskeistä ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden toteutumisen kannalta.
Näkyvyyteen liittyy myös ongelmia. Yksittäiset ihmiset saattavat joutua kohtuuttoman taakan kantajiksi. Usein ajatellaan, että vähemmistöön kuuluvien tulee raivata itselleen tilaa ja näkyvyyttä. Vastuu perusoikeuksien toteutumisesta langetetaan helposti vain vähemmistöön kuuluville henkilöille ja heidän järjestöille, kuten Setalle.
Vastuu ihmis- ja perusoikeuksien toteutumisesta on kuitenkin ensisijaisesti yhteiskunnalla ja sitä kautta enemmistöillä. Yhteiskunnan tehtävänä on tehdä tilaa vähemmistöille ja moninaisuudelle.
Valtaväestön tulisi itse aktiivisesti tutustua seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin ja heille merkittäviin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Homoja, lesboja, bi- ja transihmisiä sekä intersukupuolisia löytyy enemmän ja helpommin kuin moni aavistaa.
Arviolta noin kymmenen prosenttia suomalaisista kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Tämä tarkoittaa satoja tuhansia ihmisiä. Lukumäärällisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia on enemmän kuin suomenruotsalaisia ja maahanmuuttajia. Heitä on tietenkin myös suomenruotsalaisten ja maahanmuuttajien joukossa. Lisäksi he ovat jakautuneet tasaisemmin ympäri Suomea, kuin monet muut vähemmistöt.
Pride-juhla tarjoaa oivan tilaisuuden tutustua sateenkaariväkeen. Maailman suurimmat Pride-juhlat ovat poikkeuksetta avoinna kaikille juhlijoille. Monissa suurissa Pride-kaupungeissa festivaaleista on tullut moninaisuuden ja yhteisymmärryksen, rauhan ja rakkauden juhla. Toivon, että Suomen Pride-juhlista, joita toivottavasti tulevaisuudessa vietetään myös kehäkolmosen ulkopuolella, tulee entistä suurempia tapahtumia – moninaisuutta kunnioittavien ihmisten kohtaamispaikkoja.
Tutustumalla moninaisuuteen, saatamme loppujen lopuksi huomata, että ihmisten jakaminen vähemmistöihin ja enemmistöihin on vaikeata. Todellisuudessa kuulumme usein moneen eri vähemmistöön ja enemmistöön.
On kuitenkin hyvä muistaa, että Pridessa juhlitaan moninaisuutta sateenkaariväen ehdoilla.
***
Kuluvana vuonna seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta käytyä julkista keskustelua on leimannut kohu marsalkka Mannerheimin seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuolen ilmaisusta. Uralin perhonen -nukkeanimaatiossa marsalkka Mannerheimin puetaan punaiseen korsettiin ja hänellä on miespuolinen rakastaja.
Mannerheimiin liitetyt tarinat eivät tulleet suomalaisille yllätyksenä. Elokuvan ohjaajan mukaan ne ovat eläneet vahvana muun muassa Tampereella, jossa Mannerheimiin on liitetty myös negatiivisia muistoja. Tässä valossa elokuvasta noussut kohu tuskin yllätti ketään. Jos Mannerheimin homous on tamperelaisessa kansanperinteessä liitetty Mannerheimin muiston tahraamiseen, arvata saattoi, että elokuva tulisi ärsyttämään konservatiivisia piirejä.
Itse elokuvassa homous ei kuitenkaan ole pääasia, eikä sitä sinänsä esitetä negatiivisena asiana.
Setassa ei ole oltu kiinnostuneita Mannerheimin seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuolen ilmaisusta. Setassa on kuitenkin seurattu äärimmäisen huolestuneina Homo-Marski -keskustelua. Kohu kertoo siitä, että homo- ja transvastaiset asenteet elävät yhä edelleen vahvoina Suomessa, vaikka suomalainen yhteiskunta on muuttunut radikaalisti Mannerheimin ajoista.
Vai mitä mieltä olette seuraavista keskustelussa käytetyistä puheenvuoroista?
Kansanedustaja Brajne Kallis on eduskunnassa ja blogissaan väittänyt, että Mannerheimin pukeminen korsettiin ja esittäminen homona loukkaa suuria kansaryhmiä. Helsingin kaupungin entinen ylipormestari Raimo Ilaskivi on samoilla linjoilla Uusi Suomi -verkkolehdessä. Kolumnissaan hän vaatii nukkeanimaation tekijöiden päitä pölkylle. Suomen puolustusvoimien entinen komentaja Gustav Hägglund on puolestaan kertonut suorassa televisio-lähetyksessä olevansa helpottunut siitä, että Mannerheim ei ehkä sittenkään ollut homo. Lisäksi hän on todennut, yhdistäen ikävällä tavalla rasismia ja homofobiaa, että ”olisi se tavatonta, jos joku kirgiisi bylsii Suomen tulevaa presidenttiä”. Järkyttävää puhetta mieheltä, joka on komentanut kansainvälisissä kriisinhallintatehtävissä toimivia suomalaisia sotilaita.
Puhujat eivät ole ketä tahansa suomalaisia, vaan kaikki ovat arvostetusta asemasta nauttivia vaikutusvaltaisia miehiä.
Seta lähettää tänä vuonna kunniarotta-moitteet Bjarne Kallikselle, Raimo Ilaskivelle ja Gustav Hägglundille. Nämä paljon julkisuutta saaneet puheenvuorot loukkaavat syvästi satoja tuhansia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia suomalaisia. Myös he ovat osallistuneet tämän maan rakentamiseen ja puolustamiseen. Puheet loukkaavat myös heidän läheisiään ja ystäviään sekä Marsalkka Mannerheimin muistoa.
***
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat saaneet kuluneena vuonna myös päinvastaista näkyvyyttä. Nuoremmalla sukupolvella vaikuttaa olevan hyvin toisenlainen lähestymistapa seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden näkyväksi tekemiseen. Heistä asioista voidaan puhua niiden oikeilla nimillä.
Kulttuuri- ja taide-elämä ovat perinteisesti olleet keskeisessä asemassa vähemmistöteemojen ja -kysymysten esiin nostamisessa. Monien Finlandia-palkinnon voittajien lisäksi seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuutta on käsitelty läpi historian kuvataiteessa, teatterissa, tanssissa, elokuvissa ja musiikissa. Viime vuosina nämä teemat ovat olleet esillä yhä enemmän myös suomalaisessa populaarikulttuurissa.
Kuluneen vuoden aikana eräs teos on koskettanut erityisen paljon seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia, heidän läheisiään ja ystäviään. Kyseinen teos kuvaa osuvasti, miten suurta rohkeutta monet arkipäiväiset asiat – kuten käsi kädessä kulkeminen – edellyttää seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvilta.
Asia on ajankohtainen yhä edelleen myös Helsingissä. Viime torstain Helsingin Sanomissa haastateltiin 34-vuotiasta homomiestä, joka kertoi pitävänsä Helsinkiä vähemmistöystävällisenä. Siitä huolimatta hän ei ole esimerkiksi kävellyt yöllä miehen kanssa käsi kädessä kaupungilla tai suudellut nakkikioskilla. Julkinen tila ei tänä päivänäkään ole yhtä avoin kaikille.
Seta on päättänyt jakaa vuoden 2008 Asiallisen tiedon omena –tunnustuspalkinnon laulaja Jenni Vartiaiselle ja laulaja/lauluntekijä Teemu Brunilalle kappaleen ”Ihmisten edessä” johdosta.
Setasta teoksella on myös laajempaa yhteiskunnallista merkitystä. Kaunis melodia ja koskettavasti tulkittu teksti johdattelevat kuulijat seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuolesta riippumatta perustavaa laatua olevien ihmisoikeuskysymysten äärelle.
Arvoisa Pride-väki, kunniakirjoja saapuvat noutamaan Jenni Vartiainen ja Teemu Brunila.
Lopuksi haluan omasta puolestani toivottaa teille kaikille aivan mahtavaa Pride-juhlaa.
Seta ry:n puheenjohtaja Juha Jokelan puheenvuoro eduskunnan oikeusasiamiehen vuosipäiväseminaarissa 11.2.2008
Muutosvarauksin
Arvoisa eduskunnan oikeusasiamies – jos sallitte, eduskunnan oikeusasiavaltuutettu –, hyvät kutsuvieraat
On suuri kunnia puhua Seta ry:n edustajana näin arvovaltaiselle yleisölle yhdenvertaisuuden edistämisestä viranomaistoiminnassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen näkökulmasta. Itse olen syntynyt samana vuonna kuin homoseksuaalisuus poistettiin Suomen rikoslaista 1971. Olin kymmenvuotias kun se poistettiin sairausluokituksesta ja 23-vuotias opiskelija, kun syrjintä homoseksuaalisuuden perusteella säädettiin rikoslaissa rangaistavaksi teoksi vuonna 1995. Vuonna 2001 säädetty parisuhdelaki, vuonna 2003 voimaan tullut laki transsukupuolisen sukupuolen vahvistamisesta, vuonna 2004 voimaan tullut yhdenvertaisuuslaki ja vuonna 2005 uudistettu tasa-arvolaki liittyvät kaikki suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuneeseen murrokseen. Murrokseen, jonka seurauksena syntinä, rikoksena ja sairautena pidetystä henkilöön liittyvästä ominaisuudesta on tullut yhdenvertaisuus- ja perusoikeuskysymys sekä syrjintäperuste.
Käsittelen tässä puheenvuorossa seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja sen ilmaisuun, viranomaistoimintaan ja laillisuusvalvontaan liittyviä haasteita, jopa esteitä. Koska seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti poikkeavat toisistaan perusteina, avaan ensiksi näitä käsitteitä. Tämän jälkeen pohdin viranomaistoimintaan ja laillisuusvalvontaan liittyviä haasteita. Lopuksi esitän ajatuksia tarvittavista muutoksista lainsäädännössä ja viranomaistoiminnassa.
Seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu
Mitä näillä termeillä tarkoitetaan? Mistä puhutaan kun puhutaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä?
Seksuaalisella (lainsäädännössä sukupuolisella) suuntautumisella viitataan hetero- homo- tai biseksuaalisuuteen. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ei-heteroseksuaaliset ihmiset. Koska termi sukupuolinen suuntautuminen sekoittuu helposti sukupuolivähemmistöihin, seksuaalista suuntautumista pidetään nykyisin asianmukaisempana ilmaisuna. On tärkeätä ymmärtää, että syrjintäperusteina seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti poikkeavat toisistaan. Sukupuoli-identitettillä ja sen ilmaisulla viitataan sukupuolen moninaisuuteen. Sukupuoli on laaja-alainen ilmiö: Kaikki ihmiset eivät koe hänelle määritettyä sukupuolta tai tiukkoja nais- ja miesnormeja omakseen.
Sukupuolivähemmistöihin kuuluu ihmisiä, joiden biologisen, sosiaalisen ja psyykkisen sukupuolen ulottuvuudet ovat ristiriidassa keskenään, esimerkiksi: transsukupuoliset (eli ihmiset, jotka eivät koe kuuluvansa siihen sukupuoleen, johon heidät on syntymän yhteydessä määritelty ja lapsena kasvatettu ja jotka tarvitsevat sukupuolen korjaushoitoja), transvestiitit (henkilöt, joilla on voimakas tarve eläytyä vastakkaiseen sukupuoleen ja ilmaista sitä esimerkiksi pukeutumisen avulla), transgender-ihmiset (esimerkiksi ihmiset, jotka elävät pysyvästi mieheyden ja naiseuden välillä eivätkä välttämättä tarvitse tai halua ruumiillisia sukupuoliominaisuuksia muuttavaa sukupuolenkorjaushoitoa) ja intersukupuoliset (eli henkilöt, joilla syntymässä fyysiset, sukupuolta määrittelevät tekijät eivät ole yksiselitteisesti miehen eikä naisen).
Viranomaistoimintaan ja laillisuusvalvontaan liittyviä haasteita
Sukupuoli-identiteettiin, lainsäädäntöön ja viranomaistoimintaan liittyvää keskeistä haastetta voisi luonnehtia ”sukupuoleen pakottamiseksi”. On henkilöitä, joiden sukupuoli ja sen kokemus ei ole selkeästi miehen tai naisen. Nämä henkilöt joutuvat usein hankaliin tilanteisiin asioidessaan viranomaisten kanssa jo pelkästään sen takia, että henkilötietojen olemassa olo ja tallentamiskäytännöt edellyttävät jompaankumpaan sukupuoleen kuulumista (esim. väestörekisteriin liittyvät kysymykset, lukuisat lomakkeet, jne.). Myös sukupuolen korjaamiseen liittyy monia ongelmia. Transsukupuolisen kohdalla keskeiseksi ongelmaksi on muodostunut viranomaiskäytännöt, jotka liittyvät hoitojen korvaamiseen (mm. kosmeettinen kirurgia, ikääntyvien transsukupuolisten hormonihoidot). Se, että esim. Kela pyrkii kohtelemaan ”kaikkia samalla tavalla”, on joissakin tapauksissa johtanut eriarvoisuuteen. Toisena esimerkkinä voisi mainita sen, että kun avioliitossa oleva henkilö korjaa sukupuoltaan hänen avioliittonsa pitää muuttaa rekisteröidyksi parisuhteeksi.
Sukupuolivähemmistöjen syrjintäsuojasta säädetään lähinnä vastikään uudistetussa tasa-arvolaissa. Vaikka laissa mainitaan ainoastaan transseksuaalit (eli oikeammin transukupuoliset), tasa-arvovaltuutettu on tulkinnut lakia siten, että se kattaa myös muut sukupuolivähemmistöt, kuten transvestiitit. Oikeussuojakeinoihin liittyen on kuitenkin epäselvää, kestääkö valtuutetun tulkinnat tuomioistuimissa. Valtuutetun resurssit ja mahdollisuus kehittää asiantuntijuutta ovat myös puutteelliset. Setan transtukipiste ja potilasjärjestö Trasek ry ovat lähes ainoat sukupuolen moninaisuuden asiantuntijat Suomessa.
Seksuaaliseen (lainsäädännössä sukupuoliseen) suuntautumiseen, lainsäädäntöön ja viranomaistoimintaa liittyvää keskeistä haastetta voisi luonnehtia puolestaan ”heteroksi pakottamiseksi”. Miltei kaikkeen viranomaistoimintaan liittyy vahva hetero-oletus. Ei-heterot henkilöt joutuvat niin ikään hankaliin tilanteisiin asioidessaan viranomaisten kanssa ja heidän mahdolliset erityistarpeensa jäävät usein huomaamatta.
Esimerkkinä voisin mainita Setan Pohjois-Suomen nuoret hankkeen, jonka tavoitteena oli välittää asiallista tietoa mm. nuorison kanssa työskentelevien parissa, jotta nuoret voisivat kokea tulevansa hyväksytyiksi sellaisina kun he ovat omalla asuinpaikallaan. Hankkeessa työskennellyt Setan työntekijä joutui kuitenkin todistamaan kummallisia tapauksia, kun hän yritti lähestyä nuorisotyöntekijöitä. Ennalta sovittu koulutustilaisuus peruttiin, koska kaikki työntekijät olivat äkillisesti sairastuneet. Eräässä kunnassa työntekijä pakeni ikkunasta, kun Setan työntekijä saapui yllättäen häntä tapaamaan.
Nuorten lisäksi myös vanhenevien ihmisten huolet ovat nousseet Setassa esille viime aikoina. Esim. vanhenevat homot ja lesbot pelkäävät, että he joutuvat niin sanotusti ”takaisin kaappiin”, kun kuntien palvelujärjestelmät eivät tunnista heitä. [Myös lapsiperheet ovat tukalassa asemassa. Osittain lainsäädännöstä, mutta myös viranomaistoiminnasta johtuen kaikkia perheitä ei edelleenkään pidetä oikeina perheinä. Samaa sukupuolta olevien perheiden vanhempien lisäksi, myös perheiden lapset kohtaavat syrjintää.]
Seksuaalivähemmistöjen ja syrjimättömyyden näkökulmasta yksi merkittävimmistä laeista on vuonna 2004 voimaan tullut yhdenvertaisuuslaki. Laki on monella tapaa ansiokas, mutta vaikka kaikki syrjintä on periaatteessa kielletty, yhdenvertaissuulaissa eri syrjintäperusteet ovat erilaisten oikeussuojakeinojen ja viranomaisvalvonnan piirissä. Seksuaalivähemmistöjen kohdalla lainsoveltamisala on suppeampi kuin etnisen alkuperän ja kansallisuuden. Syrjintälautakunnan ja vähemmistövaltuutetun toimiston toimiala ja tehtävät ovat niin ikään rajattu vain etniseen alkuperään ja kansalaisuuteen liittyvän yhdenvertaisuuden valvontaan ja edistämiseen mm. viranomaistoiminnassa ja laajemmin yhteiskunnassa. Seksuaaliseen suuntautumisen liittyen Suomessa ei ole olemassa samankaltaista yhtä selkeää syrjintäviranomaista, vaan valvonta ja neuvonta ovat hajanaista. Usein seksuaalivähemmistöön kuuluvat eivät tiedä, miten menetellä syrjintätapauksissa ja mistä hakea apua. Heillä ei aina ole selkeää käsitystä siitä, mikä on lain mukaan syrjintää. Erityisen problemaattiseksi yhdenvertaisuuden edistämisen tekee se, että yhä edelleen valtaosa seksuaalivähemmistöön kuuluvista salaa suuntautumisensa työpaikalla, palveluiden käyttäjänä ja jopa lähipiirissä.
Molempien syrjintäperusteiden – seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti ja sen ilmaisu – kohdalla keskeisin yhdenvertaisuuden edistämiseen liittyvä haaste viranomaistoiminnassa ja laillisuusvalvonnassa on syrjinnän ennaltaehkäisyn, seurannan ja syrjimättömyyden valvonnan hajanaisuus ja ohut asiantuntemus.
Syrjinnän ennaltaehkäisy ja siihen puuttuminen on säädetty usean viranomaisen tehtäväksi. Periaatteessa tämä on hyvä asia, mutta toisaalta näiden perusteiden valtavirtaistaminen on kesken ja näihin teemoihin liittyvä asiantuntijuus on ohutta. Työministeriön selvityksen mukaan Suomessa ei kerry tietoa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien syrjinnästä viranomaistyössä. Viranomaisten ja jopa lainsäätäjän mahdollisuudet saada tietoa ko. perusteista (esim. viranomaisten ja asiantuntijoiden kuuleminen oikeusasiamiehen työssä) on lähinnä kansalaisjärjestöjen varassa. Yhdenvertaisuuden edistämien on jäänyt reaktiiviseksi (yleensä puututaan vain esiin tulleisiin tapauksiin), vaikka sen tulisi olla pro-aktiivista (ennaltaehkäisevää, syrjinnän näkyväksi tekevää ja kansalaisten tietoa lisäävää). Setan näkökulmasta lainsäädännön ja viranomaistoiminnan kehittämisen edistäminen jää liian usein kansalaisjärjestöjen harteille. Nämä ovat aivan liian suuria tehtäviä kansalaisjärjestöille.
Lainsäädännön ja viranomaistoiminnan muutostarpeet
Suomeen tarvitaan laaja-alainen syrjintäviranomainen, jonka toimialaan kuuluu selkeästi ja näkyvästi seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti. Perusteet, joihin liittyy yhä edelleen salaamista pitää tehdä näkyviksi. Ruotsissa näkyvyyttä ja tietoisuutta on lisätty perustamalla oma syrjintävaltuutettu seksuaalivähemmistöille. Ruotsin tasa-arvovaltuutettu on puolestaan toiminut aktiivisesti sukupuoli-identiteettiin liittyvien teemojen parissa ja ko. peruste on lisätty uuteen lakiin.
Suomessa parhaillaan käynnissä olevan yhdenvertaisuuslainsäädännön arvioimisen ja mahdolliseen uudistamisen yhteydessä on ratkaistava, miten turvataan eri syrjintäperusteisiin liittyvät erityiskysymykset. Tämä on äärimmäisen tärkeätä erityisesti seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin kohdalla, koska murros rikoksesta ja sairaudesta perusoikeuskysymykseksi on tuore.
Niin tuore, että jopa eduskunnan istuntosalissa (ml. perustuslakivaliokunta) kuullaan edelleen puheenvuoroja, joiden mukaan ihmisiä voidaan asettaa eriarvoiseen asemaan ”yhteiskunnassa vallitsevien arvojen takia”. Seksuaalista suuntautumista pidetään edelleen – ydinvoiman lisäksi – niin vaikeana asiana, että edustajille on annettu mahdollisuus äänestää omantuntonsa mukaan mm. parisuhdelain ja hedelmöityshoitolain yhteydessä.
Yhdenvertaisuuden toteutuminen lainsäädännössä, viranomaistoiminnassa ja yhteiskunnassa laajemmin ei ole ”omantunnon kysymys”, eikä se voi perustua niin sanotusti ”vallitseviin arvoihin”. Yhdenvertainen kohtelu on perusoikeus ja yleismaailmallinen ihmisoikeus.
Järjestö toivoo, että yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistamisen lisäksi, yhdenvertaisuuden toteutumista riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai sen ilmaisusta arvioidaan myös hallitusohjelmaan kirjatun perustuslain arvioinnin yhteydessä.
